Juha Numminen: Räjähdyspiste

Varttia vaille satavuotias Juha Numminen jaksaa kirjoittaa jännitysviihdettä. Viimeisimpään, 2011 ilmestyneeseen Räjähdyspisteeseen tosin piti hakea apua omasta aiemmasta tuotannosta. Vähän kuin Päätalon Kalle. Peruskuvio on lajin piirissä, niin leffa- kuin paperipuolella monesti kaluttu. Armeijan johtoporukassa on klikki, joka haluaa vahvistaa asevoimien kunniaa ja valtaa maan johdossa. Ollaan sitten Venäjällä, USAssa ( tri Outolempi vaikkapa) tai […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Timo Sandberg: Vainooja

En liene aiemmin maininnut jutuissani Timo Sandbergia. Valitettava virhe, kyseessä on kuitenkin kunnon kamaa tuottava dekkaristi. Komisario Heittolan siksak-uraa seuraileva sarja on ehtinyt jo seitsemänteen osaan, Vainoojaan. Aiemmin Heittolan Erkin kautta tuotiin genren maailmankartalle Keski-Uusimaan poliisilaitos, joka sijainnee jossain Järvenpään paikkeilla. Nyt Heittola on siirtynyt työuran ja tyttöystävän perässä Lahteen ja takkuillen käynnistyy esimiehenä toimiminen […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Jari Järvelä: Château Inkeroinen, 9 kertomusta

Hienosta vesitrilogiasta (Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema ) mieleen jäänyt Järvelä palaa pätkäproosan pariin. Onneksi. Pari edellistä, potkupallokirja ja nuohoojatareepos veivät kerrontaa hieman oudoille vesille, vieraille maille. Viininlitkijöitä otsikkojuttu saattaa narauttaa tarttumaan kirjaan. Tarina vie suoraa kirjan teemaan, olennaisen äärelle. Onko ihmisen mahdollista rakentaa itseään suurempaa elämää, jättää iso jälki maamme alkoholintuotantokulttuuriin? Vai ovatko […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Jens Lapidus: Luksuselämää

Stockholm noir sarjan kolmas ja ilmeisesti päätösteos yrittää kuroa kokoon parin edeltäjän risaista rikollismaailmaa. Juristi Lapidus tuntenee alamaailman kiemurat, kunniasäännöt ja käytöstavat sangen hyvin, sen verran eloisa kerronta on. Vanhoista tutuista mukana yhä lempilatino, hatkat ottanut Jorge. Joka yrittää totutella tavallisen kahvilanpyörittäjän elämään, onnistumatta. Tylsäähän se on ja rahaliikenne pientä. Suuri järjestelijä JW, itse itsensä […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Kari Häkämies: Poliittinen ruumis

Kirjan nimi ei itseironiasta huolimatta tarkoita Häkämiestä itseään. Vallan huippukerroksesta pikkuisten kunnantalojen kulmahuoneisiin pudonneen Häkämiehen puolueveljet lopulta pelastivat lähes maaherraksi, Ely-keskuksen kansliapäälliköksi. Kuntajohtajavuosinaan Kari-setä on nakutellut dekkarin vuodessa. Saapi nähdä onko uusi virka yhtä leppoisa sivuhommien suhteen, tai jätkä poikkeuksellisen ahkera. Tässä uusimmassa liikutaan tutuissa ympyröissä, eduskunnassa, tv-yhtiössä ja kapakoissa. Ylikomisario Söder toimii yhä KRPn […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Jari Järvelä: Château Inkeroinen, 9 kertomusta

Hienosta vesitrilogiasta (Veden paino, Pieni taivas ja Kansallismaisema ) mieleen jäänyt Järvelä palaa pätkäproosan pariin. Onneksi. Pari edellistä, potkupallokirja ja nuohoojatareepos veivät kerrontaa hieman oudoille vesille, vieraille maille.

Lue lisää      Ei kommentteja

Anja Snellman: Ivana B.

Vanha liitto iskee takaisin ja lujaa. Anja Snellmanin uusin pienois- avain- tai pamflettiromaani täyttää harvasti 166 sivua. Rakenne on vanha kunnon kirjeromaani. Kirjoittaja, keski-ikäinen naiskirjailija raportoi lyhytterapeutilleen tuntemuksiaan. Ei vastauksia, ei terapeutin kommentteja, vain minäkertojan viestejä. Missään ei toki väitetä Anjan itsensä kuvaavan itseään, vaikka moni yksityiskohta niin ehkä kertoo taustoja tuntevalle lukijalle.

Lue lisää      Ei kommentteja

Matti Salminen: Yrjö Kallisen elämätotuus

Harvalla tämän palstan lukijalla on henkilökohtaista kokemusta Yrjö Kallisen puhujanlahjoista. Korkeintaan on tavannut jonkun, joka on Kallista kuunnellut. Niin minäkin. Mikä mies tämä Oulun lahja Suomen hengenelämälle oikein oli, kun hänestä vielä yli sata vuotta syntymän jälkeen uusia kirjoja väsätään, kysyy teinix. Vaikka monta on jo kirjoitettu.

Lue lisää      1 kommentti

Outi Pakkanen: Julma kuu

Pitkään jännitys- keitto- ja kaupunkikirjagenressä toiminut Pakkanen osoittaa ajan tasalla pysymisensä ja muuntautumiskykynsä kertojana uusimmassa teoksessaan. Alunperin akkainlehtijatkiksena ilmestynyt tarina rakentuu kahden tarkastelusuunnan näkökulmiin. Toisaalla tapahtumia kyttää ikkunastaan eläkeläinen, jonka minämuotoiset päiväkirjamerkinnät kommentoivat vastapäisen asunnon tapahtumia. (Tunnistan tässä hahmossa vaimoni) Tarkkailun kohde, kosmetologi-meikkimyyjä Johanna rakastuu suinpäin ja harkitsematta hieman salaperäiseen Samueliin, menestyvään psykiatriin. Josta ei […]

Lue lisää      Ei kommentteja

Annika Sjögren: Ei liikahda lehtikään

Ensimmäisenä äimistelin miksi kustantamo Like on sijoittanut tämän Rikos kannattaa-sarjaan? Sopisi yhtä hyvin, ellei paremmin, muuhun kirjallisuuteen. Ellei ole erikseen koulumaailmatragediat -palstaa. Siitähän tässä on kysymys. Leirikoulurahoitusta keksejä myymällä hankkiva 12-vuotias Sandra katoaa kesken myyntikierroksen. Kukaan ei tiedä mitään eikä ruumistakaan löydy. Siihen loppuukin yhtäläisyys muiden vakiodekkarikaavojen kanssa. Annika-täti ei kuvaile poliisityötä juuri mitenkään. Sivumennen […]

Lue lisää      Ei kommentteja