Kalle Päätalo

Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (1919 – 2000) on yksi Suomen tunnetuimmista kirjailijoista. Hän syntyi 11.11.1919 Taivalkosken Jokijärven kylällä Lauri Herman (Herkko) Päätalon ja Priitta-Stiina (Riitu) Neulikon perheeseen. Kalle oli vanhempien kahdeksasta lapsesta toiseksi vanhin, joista ennen Kallea syntynyt Toivo kuitenkin kuoli vauvana. Kallella oli yksi nuorempi veli ja viisi siskoa.

Päätalo kävi kansakoulun vuosina 1928 – 1933. 13-vuotiaasta lähtien hän työskenteli pääasiassa metsä- ja uittotöissä. Päätalo piti pienestä lähtien lukemisesta ja kirjoittamisesta, ja hän olikin tuttu näky paikallisessa kunnan kirjastossa. Kallen isä suhtautui penseästi poikansa harrastuksiin, eikä muuttanut suhtautumistaan juuri myöhemminkään.

Päätalo osallistui sekä talvi- että jatkosotaan, jossa hän haavoittui ja joutui olemaan useita kuukausia toipilaana. Tämän jälkeen hän palveli talousaliupseerina Siiranmäen vankileirillä. Sota-aikana hän solmi myös avioliiton Helvi Ojalan kanssa. Sodan päätytty he muuttivat Tampereelle.

Tampereella Kalle oli aluksi metsätöissä, pääsi sitten rakennustyömaalle ja työskenteli kirvesmiehenä. Hän opiskeli Tampereen teollisuuskoulussa vuosina 1947 – 1949 ja valmistui rakennusmestariksi. Kalle rakensi Tampereen Messukylään Kirvestielle itselleen ja vaimolleen talon, joka valmistui syksyllä 1950. Hän toimi rakennusmestarina useissa eri kohteissa Tampereella ja naapuri-kunnissa sekä lyhyehkön jakson Taivalkoskella.

Avioliitto Helvi Ojalan kanssa päättyi eroon muun muassa naisseikkailujen vuoksi: kirjoissaan Päätalo kuvaa avoimesti suhdettaan nuoreen Sääksmäen tyttöön, jonka annetaan ymmärtää synnyttäneen aviottoman lapsen Kalle Päätalolle. Toisen avioliittonsa Päätalo solmi Elli Helena (Leena) Janakan kanssa vuonna 1955. Heille syntyi kaksi tytärtä: Riitta Liisa (1956) ja Elina Tuulikki (1959). Myöhemmin Päätalo sai neljä lastenlasta.

Kalle oli kiinnostunut kirjallisuudesta jo pienestä pitäen. Hän käytti kaiken vapaa-aikansa, niin illat kuin viikonloput, kirjoittamiseen. Hän lähetti tekstejään eri lehdille julkaistavaksi, ja niitä julkaistiinkin. Esikoiskirjaansa Ihmisiä telineillä Päätalo ryhtyi kirjoittamaan tammikuussa 1956. Kirja valmistui vuonna 1958. Päätalo alkoi saavuttaa menestystä kirjailijana, ja teoksia syntyi tiuhaan tahtiin. Vuonna 1963 hän jäi pois työelämästä ja siirtyi kokonaan vapaaksi kirjailijaksi.

Päätalo kuvasi teoksissaan usein hänelle tuttuja metsä- ja rakennustöitä. Päätalon koko tuotanto kertoo kurjuudesta ja köyhyydestä, rehellisellä työllä kunnon elinmahdollisuuksien puolesta ponnistelevasta kansanosasta. Kirjailija tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa– ja Iijoki-sarjoista.

26-osaisessa, omaelämäkerrallisessa Iijoki-sarjassa Päätalo kuvaa omaa elämäänsä varhaislapsuudesta vanhuuteen. Ensimmäinen osa Huonemiehen poika ilmestyi vuonna 1971 ja sarja valmistui vuonna 1998. Yhteensä massiivisessa kirjasarjassa on lähes 17 000 sivua. Se onkin maailman pisimpiä omaelämäkerrallisia teoksia.

Yhteensä Päätalo kirjoitti 39 romaania, kolme kertomuskokoelmaa, näytelmiä ja tekstiosan kuvateokseen Koillismaa kuvina. Kaiken kaikkiaan hänen kirjojaan on painettu 3,5 miljoonaa kappaletta.  Päätalon kirjoja on käännetty myös useille kielille. Kirjojen pohjalta on lisäksi tehty elokuvia, ohjaajina Edvin Laine ja Mikko Niskanen. Iijoki-sarjaan perustuva Elämän Vonkamies nähtiin televisiossa vuonna 1992.

Päätalo on saanut kirjailijan urastaan lukuisia tunnustuksia ja palkintoja, muun muassa professorin arvonimen 1978 sekä Väinö Linna- ja Suomi-palkinnot vuonna 1999. Oulun yliopiston kunniatohtoriksi hänet vihittiin 1994. Kalle Päätalon muistomerkki paljastettiin Taivalkosken keskustorilla kesällä 2005.

Kalle Päätalo eli Tampereella unohtamatta kuitenkaan kotipitäjäänsä Taivalkoskea, jossa hän oli tuttu vieras. Päätalo kuoli keuhkosyöpään Tampereella 20. marraskuuta vuonna 2000.

Koillismaa-sarja

  • Koillismaa (1960)
  • Selkosen kansaa (1962)
  • Myrsky Koillismaassa (1963)
  • Myrskyn jälkeen (1965)
  • Mustan lumen talvi (1969)

Iijoki-sarja

Pääartikkeli: Juuret Iijoen törmässä

  • Huonemiehen poika (1971)
  • Tammettu virta (1972)
  • Kunnan jauhot (1973)
  • Täysi tuntiraha (1974)
  • Nuoruuden savotat (1975)
  • Loimujen aikaan (1976)
  • Ahdistettu maa (1977)
  • Miinoitettu rauha (1978)
  • Ukkosen ääni (1979)
  • Liekkejä laulumailla (1980)
  • Tuulessa ja tuiskussa (1981)
  • Tammerkosken sillalla (1982)
  • Pohjalta ponnistaen (1983)
  • Nuorikkoa näyttämässä (1984)
  • Nouseva maa (1985)
  • Ratkaisujen aika (1986)
  • Pyynikin rinteessä (1987)
  • Reissutyössä (1988)
  • Oman katon alle (1989)
  • Iijoen kutsu (1990)
  • Muuttunut selkonen (1991)
  • Epätietoisuuden talvi (1992)
  • Iijoelta etelään (1993)
  • Pato murtuu (1994)
  • Hyvästi, Iijoki (1995)
  • Pölhökanto Iijoen törmässä (1998)

Muu tuotanto

  • Ihmisiä telineillä (1958)
  • Ennen ruskaa (1964)
  • Koillismaa kuvina (1964, kuvat: Reino Rinne)
  • Viimeinen savotta (1966)
  • Nälkämäki (1967) (kuuluu asiallisesti Iijoki-sarjaan Tuulessa ja tuiskussa ja Tammerkosken sillalla -osien väliin)
  • Kairankävijä (1968)
  • Höylin miehen syksy (1970)
  • Susipari (1971)
  • Reissumies ja ämmänlänget / Ankara maa (1976 Päätalon ja Annikki Kariniemen yhteisteos)
  • Sateenkaari pakenee (1996)
  • Juoksuhautojen jälkeen (1997)
  • Mustan Lumperin raito (1999)
  • Selkosten viljastaja (2000)
  • Kannaksen lomajuna (2001)
  • Vikke Nilon tarina (2002)
  • Isäni Hermanni (2003)
  • Riitun poika (2004)
  • Ihmisiä Iijoen törmällä (2005)
  • Montuissa ja tellingeillä (2006)
  • Linjoilla ja linjojen takana (2007)

Kirjojen filmatisoinnit

  • Viimeinen savotta (1977, Edvin Laine)
  • Ruskan jälkeen (1979, Edvin Laine)
  • Elämän vonkamies (1986, Mikko Niskanen)
  • Nuoruuteni savotat (1988, Mikko Niskanen), perustuu kirjoihin Kunnan jauhot, Täysi tuntiraha sekä Nuoruuteni savotat
  • Päätalo-pilotti, “Räntyt ja kuoletukset” (2002, Hannu Kahakorpi), perustuu teokseen Kunnan jauhot
  • Päätalo (2008, Hannu Kahakorpi), Päätalon elämäkerta

Yksi kommentti “Kalle Päätalo”

  1. Anna-Liisa Wallace-Thompson kommentoi:

    Olen juuri katsonut kolme filmeista DVD:na: Paatalo, Nuoruuteni savotat ja Elaman vonkamies. Kaikki ovat mielstani ihan hirvean hyvia. Nain todenmakuista ja uskottavaa, seka lisaksi upeasti nayteltya ja ohjattua elokuvaa olen harvoin nahnyt – ja mina katson elokuvia paljon. Katsoin nama selvastikin vaarassa jarjestyksessa, mutta sekaan ei haittaa; on helppo laittaa ne kronologiseen jarjestykseensa mielessaan. En ole lukenut Kalle Paatalon kirjoja (ainakaan viela), mutta jos niihin pohjautuvat filmit voivat olla nain hienoja, silloin varmasti kannattaa tutustua alkuteoksiinkin. Nyt vain surettaa, etten voi enaa kiittaa enempaa kirjailijaa kuin ohjaajaakaan. Koen elokuvat myos hyvin rohkaisevina – tuntuu kuin Leitmotivina olisi ‘Oli mika oli, ei saa antaa periksi’ ja ‘Pitaa uskoa unelmiinsa ja siihen etta niista voi kuin voikin tulla totta!’.

Jätä kommentti.