Timo K. Mukka

Timo Kustaa Mukka syntyi 17.12.1944 sodan aikana Ruotsissa, jossa hänen perheensä oli evakossa. Mukan ollessa puolitoistavuotias perhe muutti Orajärvelle Pelloon, jossa Mukka vietti lapsuutensa. Mukka oli jo lapsena taiteellisesti lahjakas ja perhe rohkaisi häntä urallaan. Mukka sairastui 13-vuotiaana aivokalvontulehdukseen, joka oli viedä pojan hengen.

Sairauden seurauksena Timo K Mukka kärsi pahoista päänsäryistä seuraavat neljä vuotta. Tuona aikana hänen persoonallisuutensa muuttui ja hän yritti jopa itsemurhaa. Mukan kerrotaan sanoneen, että hän ymmärsi sairautensa aikana, etteivät ihmiset oikeasti välitä toisistaan. Sairaus sai Mukan erakoitumaan ja pysyttelemään omissa oloissaan.

17-vuotiaana Mukka muutti Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä hän tapasi tulevan vaimonsa, Tuula Pekkolan. Opinnot eivät kuitenkaan sujuneet, ja Mukka palasi pian kotiseudulleen. Kotona hän toimi hetken Jehovan todistajana. Tämäkin kausi loppui pian, kun Mukka sai näyn maanjäristyksestä. Uskonnollisen kautensa jälkeen Mukka meni naimisiin Tuula Pekkolan kanssa, ja he saivat kaksi lasta vuosina 1964 ja 1966.

Läpimurto: Maa on syntinen laulu

Mukalla oli aluksi hankaluuksia saada teoksiaan julkaistua. Hän lähetti runsaasti runoja ja jonkin verran proosaa kustantajille. Ensimmäinen teos, jonka hän sai julki, oli hänen tunnetuin teoksensa Maa on syntinen laulu. Mukka kirjoitti sen ollessaan 17-vuotias, mutta teos oli kustantajalla kaksi vuotta ennen julkaisemista.

Maa on syntinen laulu on teos, joka yhdistää seksuaalisuutta, väkivaltaa ja uskonnollista hurmosta. Romaani kuvaa elämää pienessä lappilaisessa kylässä 1940-luvulla.

Romaanin päähenkilö on parikymppinen Martta, joka elää perheensä kanssa Lapissa karuissa olosuhteissa. Pienen kylän elämään kuuluu vahva hurmoksellinen uskonnollisuus. Martta rakastuu poronkasvattaja Oulaan ja tulee raskaaksi. Tästä Martan isä raivostuu ja jahtaa Oulan ohuelle jäälle, joka pettää tämän alta ja Oula hukkuu. Lopussa Martan isä hirttää itsensä.

Timo K Mukka käyttää vahvaa ja värikästä kieltä ja sekoittaa brutaaleja kuvauksia herkkiin balladeihin. Seksikuvaustensa ansiosta Mukka sai lempinimen ”Villin Pohjolan Sexus”.

Oudoksuttu kirjailija

Teosta myytiin jo sen ilmestyttyä paljon, mutta kriitikot alkoivat arvostaa sitä vasta Mukan kuoleman jälkeen. Erikoinen kielenkäyttö ja seksuaalinen realismi kummeksuttivat lukijoita. Mukkaa kehotettiin lähtemään armeijaan ryhdistäytymään, mutta hän huomasi sen pian vääräksi paikaksi itselleen: pasifisti ei sopinut armeijaan. Mukka kirjoitti armeijakriittisen teoksensa Täältä jostakin heti palveluksensa jälkeen vuonna 1965.

Maa on syntinen laulu ohjattiin myös elokuvaksi, joka oli suuri menestys 1970-luvulla. Se korosti teoksen seksuaalisuutta ja väkivaltaa jättäen runollisuuden taka-alalle. Rauni Mollbergin esikoisohjaus on edelleen yksi Suomen katsotuimmista elokuvista.

Viinaa, masennusta ja dramaattinen kuolema

Mukka oli koko elämänsä taipuvainen masennukseen. Hänen masennuskautensa olivat raskaita ja hän oli ajoittain riippuvainen uhkapeleistä ja viinasta. Mukka teki paljon ulkomaanmatkoja humalapäissään ja hänellä oli useita suhteita avioliittonsa ulkopuolella.

Vuonna 1972, saatuaan juuri valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan ja hieman tunnustusta, Mukka sai sydänkohtauksen. Kohtaus jäi diagnosoimatta ja aiheutti sydämen vajaatoimintaa, johon Mukka lopulta kuoli 27.3.1973, vasta 28-vuotiaana.

Kuolemasta nousi suuri kohu. Hymy-lehti oli julkaissut raivoisan artikkelin ”Riiput jo ristillä, Timo K. Mukka” vain hieman aikaisemmin. Mukka oli tuolloin jo sairaalassa sydänsairautensa takia, ja artikkeli järkytti häntä kovasti. Mukan perikunta nosti lehteä vastaan kanteen, mistä seurasi tuomioita ja kuuluisan ”Lex Hymyn”, intimiteettisuojalain säätäminen.

Mukkaa arvostetaan nykyään enemmän kuin hänen elinaikanaan. Etenkin taiteilijat ihailevat introverttia kirjailijaa: esimerkiksi HIM-yhtyeen Ville Valolla on Mukan kuva tatuoituna käsivarteensa.

Tuotanto:

  • Maa on syntinen laulu (romaani, 1964)
  • Tabu (1965) (sisältää pienoisromaanin Tabu sekä novellin Sankarihymni)
  • Täältä jostakin (romaani, 1965)
  • Laulu Sipirjan lapsista (romaani, 1966)
  • Punaista (runokokoelma, 1966)
  • Koiran kuolema (novellikokoelma, 1967)
  • Ja kesän heinä kuolee (romaani, 1968)
  • Lumen pelko (novellikokoelma, 1970)
  • Kyyhky ja unikko (romaani, 1970)
  • Näin hetki sitten ketun. Proosaa, lyriikkaa ja muita kirjoituksia 1960-1971. Toim. Toni Lahtinen. (WSOY, 2010)

Jätä kommentti.