Ulla-Karin Lundqvist: Ken voi airoitta soutaa

Ulla_karin oli ruotsin tv:n pidetty kasvo, joka 50-vuotispäivänään sai tietää sairastavansa ALS-nimistä rappeuttavaa ja nopeasti kuolemaan johtavaa neurologista sairautta. Perheen lapset olivat vielä pieniä, joten Ulla-Karin päätti elää loppuaikansa mahdollisimman tavallista lapsiperheen elämää.

Hänelle se tarkoitti vuoden kestävää elämänkoulua, josta hän piti päiväkirjaa. Sairaus eteni huimaa vauhtia, muuttaen valovoimaisen, aktiivisen naisen täysin toisten avun varassa eläväksi, mikä oli kova paikka niin perheen lapsille kuin vanhemmillekin. 

Vuoden aikana sairaus muutti paljon niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta Ulla-Karin päätti elää ja nauttiakin samoista asioista kuin terveenäkin, kauniista vaatteista, hyvästä ruuasta ravintolassa, hauskanpidosta ystävien kanssa.

Myös ennakkoluulot, kuiskuttelut, katseet tulivat tutuiksi, mutta loppuun asti sinnikäs potilas teki kuten halusi. Lasten hyvästelemisen todellisuus saa vieläkin kyyneleet silmiin. Ja silti: kirja on iloinen ja elämänmakuinen.

Olen itse ollut saattamassa kahta als-ystävää, joten aihe on hyvin omakohtainen ja herkkä. Kirjan valoisuus ja tapa käsitellä kuolemaa toi enemmän toivoa kuin epätoivoa.

Juuri pari viikkoa sitten oli lääketieteen uutisiss tieto als:n syntyyn liittyvästä läpimurrosta, jonka toivotaan tuovan avuksi parantavia lääkkeitä, samalla auttaen myös muiden neurosairauksien synnyn selvittämisessä. Tämä uutinen sai tarttumaan kirjaan uudelleen. Suosittelen lämpimästi.

Jätä kommentti.