Tove Jansson – kuvan ja sanan maalari

Tove Jansson syntyi Helsingissä 9.8.1914 ja kuoli 27.6.2001. Hänen äitinsä oli taiteilija ja isänsä kuvanveistäjä. Vapaan kasvatuksen saanut Tove vietti taidetta täynnä olevan lapsuutensa Helsingissä. Hänen vanhemmillaan oli mökki vuokrattuna Porvoon saaristossa, joka on myöhemmin päässyt monien muumiseikkailujen tapahtumapaikaksi. Tove vietti paljon aikaa elämästään meren äärellä. Tove kävi kuvataiteilijam koulutuksen Tukholmassa. Suoritettuaan koko oppimäärän kahdessa vuodessa Tove palasi Suomeen ja pääsi Helsingin taideakatemiaan Ateneumiin. Vuonna 1932 hänet hyväksyttiin Taiteilijain vuosinäyttelyyn, jonka avulla hän matkusti jatko-opintoihin Pariisiin École dÁtrien Holyihin ja vuotta myöhemmin Italiaan. Tove alkoi järjestää yksityisnäyttelyitä vuodesta 1943 lähtien.
Palattuaan takaisin kotimaahansa Tove Jansson elätti itseään piirtämällä kansikuvia sekä ryhtymällä Garmin vakituiseksi kuvittajaksi. Toisen maailmansodan aikana hän piirsi lehteen lukuisia sotaa
halventavia, pasifistisia pilakuvia. Sota vaikutti voimakkaasti herkkään taiteilijansieluun. Vaikka urakehitys sujui hyvin ja Tove Jansson järjesti ensimmäisen oman taidenäyttelynsä, hän masentui yhä enemmän ja enemmän. Viimein hän keksi paeta ahdistavaa todellisuutta satumaailmaan ja kirjoitti kertomuksen rumimmasta mahdollisesta olennosta, jonka oli kerran suutuspäissään piirtänyt riideltyään veljensä kanssa. Kyseessä oli muumipeikko.

Sodan päätyttä vuonna 1945 hän tarjosi teosta kustantajalle ja kirja julkaistiin vielä samana vuonna. Tämä ensimmäinen muumikirja jäi hyvin vähälle huomiolle. Ensimmäisen muumikirjan nimi oli “Pikkupeikot ja suuri vedenpaisumus”, sillä kustantajan mielestä “muumi”-sana olisi ollut järjetön otsikkoon. Kyseinen kirja suomennettiin vasta 1990-luvun alussa. Nyt Tove Janssonin kirjoja on käännetty yli 30 kielelle. Muumi-kirjat toivat suomalaiseen lastenkirjallisuuteen uuden tuulahduksen, sillä niissä oli paljon huumoria ja aineksia fantasiakirjallisuudesta. Kirjoissa on lämmin ystävyyden ja välittämisen ilmapiiri. Niissä ei ollut osoittelevaa, opettavaista henkeä. Kirjat määriteltiin pitkälti lastenkirjoiksi ja vasta 1990-luvulla ne löydettiin myös filosofisina aikuisten kirjallisuutena. Kirjoissa toistuvana aiheena on jonkin ulkoisen uhan voittaminen. Poikkeuksellista lastenkirjoihin.

Toven elämänkumooani oli Tuulikki Pietilä, jonka kanssa hän vietti paljon aikaa mm. saaristossa tai tehden yhdessä taideprojekteja. Toven suosio kävi hänelle itselleen välillä hermoille ja hän kaipasikin välillä yksityisyyttä. Vuoden 2000 Tove vietti kokonaan sairaalassa vaikean syövänsä takia. Vuotta myöhemmin Tove menehtyi ja hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle sukuhautaan.

  • Tove Janssonin tuotanto
    Kuvanveistäjän tytär, 1969
    Muumipeikko ja suuri tuhotulva, 1945
    Muumipeikko ja pyrstötähti, 1956
    Taikurin hattu, 1958
    Muumipapan muistelmat, 1968
    Kuinkas sitten kävikään, 1952
    Vaarallinen juhannus, 1954
    Taikatalvi, 1957
    Kuka lohduttaisi Nyytiä?, 1960
    Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, 1962
    Muumipappa ja meri, 1965
    Muumilaakson marraskuu, 1970
    Kuuntelija, 1971
    Kesäkirja, 1972
    Aurinkokaupunki, 1974
    Vaarallinen matka, 1977
    Nukkekaappi ja muita kertomuksia, 1978
    Outo vieras muumitalossa, 1980
    Kunniallinen petkuttaja, 1982
    Kevyt kantamus, 1987
    Reilua peliä, 1989
    Seuraleikki, 1991
    Muumilaakson laulukirja, 1993
    Haru, eräs saari, 1996

Yksi kommentti “Tove Jansson – kuvan ja sanan maalari”

  1. Tiina kommentoi:

    Mielenkiintoista luettavaa! Kannattaa muuten lukea myös Tove Janssonin elämänkerta. Taidettu julkaista tänä vuonna, antaa aivan uusia ajatuksia muumikirjallisuuteen..

Jätä kommentti.