Tapani Bagge: Sininen aave

Tuottelias monialakirjoittaja Bagge jatkaa ylietsivä Mujusen seikkailuita kesään -40 sijoitetulla Sininen aave-kirjalla. Tätä lyhyttä rauhan jaksoa sotien välissä ei ole liiemmin hyödynnetty jännitysviihdekirjallisuudessa. Tietennii Päätalon Kalle on muutaman tuhat sivua muistellut kyseisen kesän kokemuksiaan. Mutta hänhän onkin enempi kansatieteen ja sosiologian aarreaitta eikä murhamysteerien mestari.

Historiallinen jännitysromaani taitaa olla se tyypitysleima, joka Mujusen seikkailuihin lätkästään. Hahmohan tuli tutuksi kirjassa Valkoinen hehku, joka ajoittuu vuoteen -38 ja yritykseen murhata kiistelty sisäministeri Kekkonen Hämeenlinnassa. Sehän ei ihan onnistunut, ja mukana sähläyksessä seikkailivat tästäkin tutut toimittaja Koho ja valokuvaajatar Rytkönen.

Kyllä Bagge taustatyöt hoitaa ja käyttää olemassaolevia faktoja luovasti. Eihän nämä ole historiankirjoitusta, vaikka näin olisi voinut tapahtua. Ajan sekavuutta ilmentämään hän marssittaa niin SNS-aktivistit, kuuluisat Hakaniemen pinonpolttajat, Vanajanlinnan asekauppiaan (nimi muutettu) kuin myös Neuvostoliiton lähetystön vakoojavärvärit.

Kaikki alkaa todellisesta tapahtumasta, matkustajalentokone Kalevan alasampumisesta kesällä -40 Tallinna-Helsinki reitiltä. Neuvostalaivaston ja lentäjien radioliikenteen siepannut ja selvittänyt Suomen tiedustelu kyllä kertoi tapahtuneen valtiovallan ylimmälle johdolle, vaikka suuri yleisö pidettiin pimennossa. Koneen monisatakiloinen diplomaattiposti päätyi Neuvostoliittoon ja saattoi olla atenttaatin syy. Tähän alasammuttuun Kalevaan Bagge sijoittaa hahmonsa ja koko rikosjutun avainhenkilön. Jonka päässä olevilla tiedoilla selviäisi myös vuoden takainen tunnettu Hotelli Aulangon piippusurma, tositapaus sekin.

Kun henkilögalleriaan lisätään liettualainen tanssijatar, opiskelut keskettänyt hippiblondi ja amerikansuomalainen ammattitappaja alkaakin väkeä olla jotta päät yhteen kolisee. Ruumiita syntyy matkan varrelle porukan päätyessä kuka mistäkin syystä pohjoiseen, Petsamon nikkelin ja Liinahamaria avoimen sataman äärelle. Juonesta en kerro enempää, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Vaikka autot sattuneesta syystä kiitävät yössä puukaasun voimin.

Bagge jättää Mujusen (kättä köyhempänä) ja lehtiväen henkiin, joten jatkoa saattanee olla luvassa. Odotan mielenkiinnolla.

Baggen huumori on kuivaa, tilanne- ja repliikkisidonnaista. Henkilöt Baggella on tässä ja muissakin hieman nopeita vetoja, yksiulotteisia vailla laajaa taustaa ja sielun pohjien kaivelua. Sen kestää, kun homma toimii. Ajankuva on tarkkaa ja uskottavaa. Elohan oli sangen hurjaa Jäämeren tiellä, jota kautta likimain kaikki Suomeen tuonti ja vienti kulki sodan jo riehuessa Euroopassa. Ainoana kummajaisena aattelin, jotta tokkopa ylietsivä olisi silloisena ajankohtana sulavasti ajatellut nauhuria. Eiköhän tuo uusi haitek-masiina tunnettu magnetofoonina, ne harvat jotka oli tietoisia keksinnöstä.

Rohkenen suositella, jos armaan isänmaamme lähihistoria hiukankaan kiinnostaa.

Jätä kommentti.