Marina Lewycka: Meidät kaikki on tehty liimasta

Lewycka nousi lukevan kansan tietoisuuteen mainiolla esikoisellaan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. Harvoin nimi kertoo sisällöstä vähemmän. Sama temppu tässäkin, mutta vertauskuvallisemmin. Meidät kaikki on tehty liimasta liikkuu Lontoossa, nykyhetkessä, mutta kattaa laajan kaaren Euroopan historiasta.
Lähtökuvio on yksinkertainen. Minäkertoja Georgien mies on lähtenyt lätkimään pitkästä, mutta epäsäätyisestä avioliitosta. Mitäpä siinä muuta kuin Rip-exän kamat roskalavalle. Mukaanlukien klassikko-LP-kokoelma suuria venäläissäveltäjiä. Sieltäpä niitä ilmestyy kaivelemaan suttuinen muori, jonka touhuja Georgie ryhtyy seuraamaan muun toimen sivussa. Naomi-muoriin Georgie törmää uudelleen myöhemmin marketissa, kyttäämässä punalappuisia viimeisen päivän tuotteita. Ilmenee tämän asustavan kissalaumoineen lähistön kummitustalossa, valtavalla (arvokkaalla) tontilla kohoavassa monikerroksisessa arkkitehtuurisessa kokeilussa.
Georgiella on toki puuhaa ennestään, mutta Naomin auttamisen hän ottaa huolekseen. Samalla hän kirjoittaa omaelämäkerrallista viihderomaania “Rikki reväisty sydän”, toimittaa liimausalan aikakausilehteä, yrittää kasvattaa noin 16-vuotiasta Ben-poikaa ja kaipaa samalla häippässyttä miestään.
Naomi joutuu sairaalaan ja kissoja ruokkimaan lupautunut Georgie pääsee sisälle rapistuvaan kummitustaloon. Tokihan siinä pitää hieman nuuskia paikkoja ja yrittää saada selkoa mikä ja kuka tämä salaperäinen vanhus oikein on.Sikälimikäli kissankusen hajussa pystyy kaappeja penkomaan. Löytyvät tiedonmuruset antavat ristiriitaista infoa asukkaasta, jonka ikää ei tiedetä ja nimikin lopulta epäilyttää. Sairaalassa riutuva muori on oiva kohde kiinteistöä himoaville trokareille, joilla on avustajansa sosiaalipuolen henkilöstössä. Tästä talon omistuksesta ja hyödyntämisestä kehittyy yksi sivujuoni. Kun jälleen kerran mikään ei ole miltä näyttää.
Toinen suuri teema, jos juhlavia ollaan, on sovinnossa yhdessä elämisen vaikeus. Naomi on juutalainen, taloa remppaava porukka palestiinan pakolaisia eikä edes yhteistä kieltä löydy. Samalla kirjoittaja vetää pitkän historiallisen linjan Naomin ja miehensä vaiheista Saksassa Hitlerin valtaan nousun ajoista alkaen. Koukataanpa jopa Laatokan ja Suomen Lapin kautta turvaan. Ei nekään ajat niin kaukana ole. Israelin valtion synty ja tarvittavan alueen tyhjennys asukkaista käydään läpi yksilötason kokemusten kautta. Eihän siellä tosiaankaan ollut autio maa odottamassa sionisteja, kuten joskus luulotellaan. Eikä yhteiselon ongelmia ole ratkaistu vieläkään, kuudessakymmenessä vuodessa. Yksilötasolla yhteiselon vaikeutta korostetaan hiilikaivostyöläisen tyttären (Georgie) ja kaivoksen omistajan pojan avioliitolla, jossa kolahteli karille monesti. Eikä vuoden kestänyt kaivoslakko suhdetta lämmittänyt.
Kolmas suuri teema on Benin nettiroikkuminen ja hurahtaminen ilmestyskirjamaisiin maailmanlopun sivustoihin. Terveen järjen mahdollisuudet ovat internetin uskovaisten hihhulimassan humpuukin rinnalla heikot. Valitettavasti.
Tyylillisesti Lewycka on lähellä esikoistaan, jos muistan oikein. Ehkä hieman pehmeämpi, mutta arkipäivän kompleksinen kornius saa suuren sijan edelleen eikä ironia ole kadonnut kielestä. Jos johonkin pitää verrata, niin realistisempi ja rujompi versio Sinkkuelämästä tuli mieleen. Georgien minäkertojuus tuo mukana joukon nopeita ja vääriä johtopäätöksiä, ennakkoluuloja ja haksahduksia. Samalla myös teräviä huomioita ajassa keralla kulkijoista, virheineen ja hienoine ominaisuuksineen.
Kuka lopulta saa talon ja miljoonat, en kerro. Lukekaa itse, rohkenen suositella.

Jätä kommentti.