Leena Krohn

Leena Krohn on suomalainen kirjailija. Hän on syntynyt 28.2.1947 ja opiskellut filosofiaa, psykologiaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Krohn on kirjoittanut jo 30 teosta, joiden joukossa on romaaneja, novelleja ja lasten- ja nuortenkirjoja. Krohn käsittelee teoksissaan monipuolisesti ihmisen suhdetta itseensä, luontoon ja todellisuuteen. Hän puhuu myös moraalin ja elämän ongelmista pohtimalla keinoälyä, internetiä ja hyvän ja pahan olemusta.

Leena Krohnin sisar Irina Krohn on mainosgraafikko ja hän on kuvittanut monia sisarensa kirjoja. Poika Elias Krohn päätoimittaa Kulttuurivihkoja ja on toimittajana Kansan Uutisissa. Krohn itse asuu Helsingissä.

Julkinen mielipidevaikuttaja

Krohn on yksi julkisempia kirjallisuuden kentän hahmojamme. Hän kirjoittaa blogia ja runsaasti esseitä, joissa käsittelee ajankohtaisia yhteiskunnallisia asioita. Vuonna 1997 Krohn palautti saamansa Pro Finlandia -mitalin vastalauseena sille, että presidentti Ahtisaari myönsi Indonesia metsäministerille Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.

Internetissä Krohnin blogin kautta on pääsy moniin kirjailijan teksteihin.

Leena Krohn on julkisesti ihmetellyt nuorten asennetta kirjallisuuteen. Blogissaan hän sanoo näin:

”Voin tunnustaa vilpittömästi tyrmistyneeni, kun luin pari viikkoa sitten nuorison mielipiteitä kaunokirjallisuudesta erään lehden nuorisopalstalla. Eräs kirjoittaja sanoi: ’Vihaan kirjallisuutta, olen aina vihannut ja tulen aina vihaamaan.’ Se on minusta sama kuin joku tunnustaisi vihaavansa omia silmiään tai merta, metsää ja tähtitaivasta.”

Leena Krohn on saanut runsaasti palkintoja töistään ja hänen kirjojaan on käännetty 15 kielelle. Vuonna 2004 ilmestynyt Pelikaanimies-elokuva perustuu Krohnin kirjaan Ihmisen vaatteissa.

Tuotanto

Vihreä vallankumous on Leena Krohnin esikoisteos. Ympäristötietoinen lastenkirja oli menestys. Kirjan jälkeen Krohn ehti julkaista useita kohtuullisesti menestyneitä kirjoja. Vuonna 1985 ilmestyi läpimurtoteos Tainaron. Teos julkaistiin USA:ssa vasta vuonna 2004, ja se sai siellä kiitosta kriitikoilta ja lukijoilta. Tainaron oli World Fantasy Award -ehdokkaana vuonna 2005.

Tainaron muodostuu 28 kirjeestä, joiden lähettäjästä tai vastaanottajasta ei juuri saa tietoa. Novellikokoelmasta ilmestyi vuonna 2006 uusi, tekijän tarkastama painos, jossa on kaksi uutta kirjettä.

Vuonna 1992 ilmestynyt esseekokoelma Matemaattisia olioita tai jaettuja unia voitti Finlandia-palkinnon. Teos on absurdi fantasiakertomusten kokoelma, joka käsittelee upealla kielellään ja visuaalisilla mielikuvillaan ihmisyyttä sekä ihmisen, luonnon ja tietotekniikan suhdetta.

Viimeisimmät teokset Kotini on Riioraa (2008) ja Valeikkuna (2009) ovat myyneet hyvin. Etenkin edellistä on kehuttu kovasti. Kustantajan mukaan lastenkirja Kotini on Riioraa on ”lumoava kertomus ajan arvoituksesta, lapsuudesta ja vanhuudesta, terveydestä ja sairaudesta sekä taianomaisen läsnäolosta ympärillämme”.

Teokset:

  • Vihreä vallankumous (1970)
  • Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia (1973)
  • Viimeinen kesävieras: Kertomuksia ihmisten ilmoilta. Kuvittanut Inari Krohn. Leija-sarja. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1974.
  • Kertomuksia (1976)
  • Ihmisen vaatteissa (1976)
  • Suomalainen Mignon: Runoja ja lauluja vuosilta 1965–1977. (1977)
  • Näkki: Kertomus vesirajasta. Kuvitus: Inari Krohn. (1979)
  • Metsänpeitto (1980)
  • Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia: Muotokuvia. (1983)
  • Sydänpuu (1984)
  • Tainaron (1985)
  • Oofirin kultaa. (1987)
  • Rapina ja muita papereita (1989)
  • Umbra (1990)
  • Salaisuuksia (1992)
  • Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (1992)
  • Tribar (1993)
  • Älä lue tätä kirjaa: Kertomuksia keskenkasvuisille. (1994)
  • Ettei etäisyys ikävöisi (1995)
  • Kynä ja kone (1996)
  • Pereat mundus: Romaani, eräänlainen. (1998)
  • Sfinksi vai robotti (1999)
  • Mitä puut tekevät elokuussa: Seitsemän kertomusta keskenkasvuisille. (2000)
  • Datura tai harha jonka jokainen näkee (2001)
  • Kolme sokeaa miestä – ja yksi näkevä (2003)
  • Unelmakuolema. (2004)
  • Tainaron: Postia toisesta kaupungista. Tekijän tarkistama painos. (2006)
  • Mehiläispaviljonki: Kertomus parvista. (2006)
  • Kotini on Riioraa (2008)
  • Valeikkuna. (2009)

2 kommenttia “Leena Krohn”

  1. Pieni lukija kommentoi:

    Tästä sivusta on hyötyä koulu töissä.

  2. sini kommentoi:

    hyvä sivu, mutta eikös Leenan siskon nimi ole Inari Krohn, eikä Irina.

Jätä kommentti.