Käyn siellä vain unessa, Helena Anhava

Runot 1991-2010, Helena Anhavan teos.

Helena Anhava on kuin Helene S., jo aikaa edesmennyt kaimansa kuvataiteen puolelta; paranee iän myötä, ilmaisusta tulee haurasta ja herkkää, kuin perhosen siivet.

Tämä ei tarkoita että runot olisivat voimattomia, päinvastoin. Voimaa niissä on niin paljon, että ilmaisun voi minimoida. Runoilija elää vahvasti tässä ajassa kantaen huolta siitä, miten luonnon käy, miten ihmisen.

Tätä kirjoittaessani luonto, Helena Anhavalle kaikki kaikessa, näytti voimansa Japanin tsunamikatastrofin kautta.

“Kuka suojelee maailmaa/siltä itseltään?/Kuka auttaa tekemään vähemmän pahaa/itselle ja muille?/Kavahtamaan vääriä profeettoja?/luovimaan tyrskyissä/jäävuoret välttäen?/Luotsi laivaan?”

“Maailma- itselleen vaarallinen potilas,

joka pitäisi panna eristysselliin.

Tuhkapilvi. Viesti? Varoitus?

Ei tämän päivän ihmiselle.

Kaiken iltaa koko maailma paastosi sähkön vuoksi:

poltti kynttilää.

Sai synninpäästön ja tilasi oitis

kaksi uutta ydinvoimalaas.”

Odotan jo uusia runoja, mestarin kannanottoja.

Jätä kommentti.