Juha Numminen: Räjähdyspiste

Varttia vaille satavuotias Juha Numminen jaksaa kirjoittaa jännitysviihdettä. Viimeisimpään, 2011 ilmestyneeseen Räjähdyspisteeseen tosin piti hakea apua omasta aiemmasta tuotannosta. Vähän kuin Päätalon Kalle.

Peruskuvio on lajin piirissä, niin leffa- kuin paperipuolella monesti kaluttu. Armeijan johtoporukassa on klikki, joka haluaa vahvistaa asevoimien kunniaa ja valtaa maan johdossa. Ollaan sitten Venäjällä, USAssa ( tri Outolempi vaikkapa) tai vaikka Egyptissä (reaalimaailma). Lietsomalla näennäisuhkaa väkivallan ja terrorin avulla saadaan kansalaismielipide vahvasti armeijamyönteiseksi.

Nummisen kirjassa suomenvenäläisten kimppuun käy ylempien upseerien käskystä moniniminen Leo Rapp, vuonna 1985 ilmestyneen Susi-kirjan päähahmon poika. Apunaan uusnatsihörhö J Kärpänen, joka päätyi tuomiolle jousipyssymurhista jo 1993 kirjassa Kuningas Kärpänen.

Venäläisten huviloita poltetaan, rekkakuski surmataan, suurlähettilään virkamersu tärvellään ja liikaa tietävä toimittaja puukotetaan. Kaiken tarkoitus on lietsoa jännitystä ja uhkaa, vahvistaen sitä kautta Venäjän armeijan budjettia ja arvostusta. Kärpänen ei tiedä todellisuudestä mitään vaan luulee toimivansa yleiseurooppalaisen uusnatsiliikkeen hyväksi ja toimeksiannosta. Yksi Rappin sivupersoonoita on natsijärjestöpomon rooli.

Tarina on liki epäuskottava, mutta kyllä kokenut kirjoittaja saa jutun elämään, ainakin pätkittäin. Hieman komiikkaakin juttuun mahtuu, kun taustalla hääräilee salaperäinen Venäjän suuri ystävä, tohtori Colliander. Jonka ilmiasuun ja asenteisiin on yhdistelty parinkin kohudesantin ja -dosentin piirteitä puettuna mattiklingemäiseen puolipelleasuun. Monella nimellä ja monessa roolissa hääräävä Leo Rapp jää vielä hämärämmäksi tyypiksi. Ratkaisevan hetken tottelemattomuus kääntää koko juonittelukuvion suuntaa ratkaisevasti. Tuhotöiden sivussa Rapp yrittää selvittää sekä isänsä että äitinsä todellisen kohtalon kaiken valheiden verkon varjosta. Sekin olisi ollut oiva aihe ihan omaksi kirjaksi.

Numisen vakiohahmo, iltalehtitoimittaja Make Sarkala pyörii paikalla aina kun tapahtuu ja välillä jopa ennen. Toimittajan krooninen kyynisyys, joka pettää vain hetkeksi päästäen humanistin pintaan lie Nummisen ydinosaamisaluetta. Samoin kuin toimituksen ilmapiirin välähdyksenomainen kuvailu.

Nummisen jotkin maneerit saavat lukijan itkuraivon partaalle. Yhden tai kahden sanan lauseet. Leikkaukset ajassa ja paikassa kertomatta minne nyt hypättiin. Siinä tärkeimmät. Valitettavasti.

Jätä kommentti.