Jarkko Sipilä: Muru

Takamäki- sarjan uusin ( CrimeTime 2011 ) jatkaa Sipilän tuttua karua maanläheistä kerrontaa Helsingin alamaailman ydinosaamisalueesta. Tämänkertainen tapaus näyttää ensin helpolta. Lievä kehari Laura Vatanen on tapettu julmasti kotonaan Haagassa. Töitähän se tuo poliisille, vaikka juttu näyttää ensin selviävän heti ja helposti. Sormenjälkiä löytyy sopivasti ja epäillyn muistikatkotkin ajoittuu oikein. Sarjalle nimensä antanut Takamäki murahtelee ja kommentoi hieman taustalla, kun varsinaista kenttätyötä tekevät Anna Joutsamo ja Mikko Kulta. Ataripoliisi Suhonen sooloilee myös kentällä, milloin itsenään ja useimmin virtuaalihahmo Suikkasena, lahtelaisrikollisena. 

Novelliksihan tuo jäisi, jos kaikki olisi niin kuin ensin näyttää. Sipilän vakiohahmo, teeveestä tuttu rikostoimittaja Sanna Römpötti pyörii tapahtumapaikoilla tehden omia tutkimuksiaan ja ollen välillä jopa edellä poliisia. Uutena hahmona näyttäytyy asianajaja Nea Lind, jonka bisnesjuristin ura kääntyy olosuhteiden ja mieltymysten viemänä rikospuolelle. Yhteys pääepäiltyynkin on olemassa ja paljastuu lopulta poliisillekin. Lindissä saattaisi olla aineksia pysyvämmäksikin romaanihenkilöksi, senverran laajasti Sipilä tuo hänen taustaansa esiin. Ja jättää eloon vastaisen varalta. Vaikka tipalla on hengenlähtökin.

Sipilän tapaa kirjoittaa joko inhoaa tai pitää. Myyntimääristä päätellen pitäjiäkin on melkoisesti. Sipilä ei maalaile eikä tunnelmoi. Kronologinen, minuutintarkka kerronta välittää tiedon mitä tapahtuu ja mitä sanotaan. Tunnelmointi äityy äärimmilleen vain kun atari-Suhonen-Suikkanen muistelee muutaman repliikin verran taannoisia saunakeskusteluja Takamäen kanssa. Ihan Miesten vuoro-tyyliin. Jokaista vaatteiden vaihtoa ei rekisteröidä (terveiset Arhipalle) eikä aamupalan määrästä ja laadusta käydä syvällistä analyysiä. Noutopitza on korkeinta gastronomiaa Sipilän sankareille.
Sipilän dialogi on uskottavaa, joustavaa nykysuomea. Satunnainen elvistely kevyen musiikin tuntemuksella joko ärsyttää tai elävöittää, lukijan omasta taustasta ja mausta riiippuen.

Karuudellaan Sipilä huijaa lukijaa. Todellisuudessa tämänkin kirjan henkilöiden käyttövoimana on suuret tunteet. Vainottu ensilempi Romeo ja Julia-tapaan, seksi ja suurimpana kaikista suureen julmuuteen johtava äidinrakkaus.
Rohkenen suositella.

Yksi kommentti “Jarkko Sipilä: Muru”

  1. Sakari kommentoi:

    Hei! Muru romaania en ole vielä onnistunut lukemaan mutta antaisin kehut Sipilän ja Nykäsen yhteistyölle Paha tyttö. Sai välillä nauraa ja välillä jännittää miten mahtaa käydä. Toivoisinkin lisää mehukasta yhteistyötä. Terveisin Sakke

Jätä kommentti.