Ilmari Kianto

Ilmari Kianto syntyi Pulkkilassa Keski-Suomessa 1874 pappissuvun jälkeläisenä. Hän asui lapsuutensa Suomussalmella pappilassa, jossa hänen isänsä toimi pappina. Ilmari kävi koulua pienenä poikana Iissa, mutta myöhemmin hän lähti isänsä neuvosta ja myös pitkälti omasta tahdostaan Ouluun opiskelemaan. Ilmari Kianto kirjoitti ylioppilaaksi 1892 Oulun lyseossa. Hän suunnitteli veljensä innostamana upseerin uraa mutta päätyikin opiskelemaan venäjää ja suomen kieltä Helsingin yliopistoon. Ilmari Kianto suoritti yliopistotutkinnon vuonna 1898. Kianto opiskeli tämän lisäksi vielä venäjän kieltä ja kirjallisuutta Moskovassa valtion stipendiaattina vuosina 1900-1903.Kianto meni naimisiin ensimmäisen kerran 1904, jonka jälkeen hän meni naimisiin vielä kahdesti. Yhteensä Ilmari Kiannolla on avioliitoistaan lapsia 12. Tämän lisäksi hän oli tunnettu lukuisista irtosuhteitaan sihteereidensä kanssa. Elinaikanaan Ilmari Kianto tunnettiin melkein paremmin naisseikkailuistaan kuin hänen teoksistaan.

Kianto asui Suomussalmella rakennuttamassaan Turjanlinna-huvilassaan. Kianto toimi Kainuussa opettajana ja lehden toimittajana. Kianto tuomittiin talvisodan jälkeen maanpetoksesta, mutta hänet kuitenkin vapautettiin myöhemmin syytteistä.
Ilmari Kianto muutti perheensä kanssa takaisin Helsinkiin, jossa hänestä tehtiin Helsingin yliopiston historiallisen-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtori vuonna 1957.

Kianto uskoi koko elämänsä ajan jumalaan, vaikka vastusti voimakkaasti kirkkoja ja erosikin siitä, mutta liittyi sitten takaisin neljä vuotta ennen kuolemaansa. Ilmari Kianto kuoli 1970 vanhuuteen 95 vuoden ikäisenä.

Ilmari Kianto tunnetaan sekä runoilijana että kirjailijana. Hänen tunnetuimpia teoksia ovat Punainen viiva ja Ryysyrannan Jooseppi. Teokset kertovat Suomussalmen korpikylien metsien asukkaista vuosisadan alkupuolella. Ilmari oli 22-vuotias, kun hän julkaisi esikoisteoksensa Väärällä uralla. Teos kuvaa Kiannon omia hurjia ja kovia armeijakokemuksia. Kiannolta ilmestyi vuosisadan vaihteessa myös kolme runokokoelmaa. Kianto tuli aikanaan tunnetuksi vahvana kansan kuvaajana. Kianto teki ennen kaikkea korpikansaa tunnetuksi. Kianto kirjoitti huumorin pilke silmäkulmassa.

Kiannon tuntemattomampi puoli kuvasi sivistyneistöä. Kianto työskenteli vapaana kirjailija 32-vuotiaasta lähtien. Hänen teoksensa etenevät hitaasti, ja ne perustuvat realistisiin tapahtumiin. Teoksissa kuvataan köyhyyttä ja kurjia sodanaikaisia oloja Suomessa.

Kiannon teokset:

  • Väärällä uralla, 1896
  • Soutajan lauluja, 1897
  • Hiljaisina hetkinä, 1898
  • Lauluja ja runoelmia, 1900
  • Margareeta; sydammen säveliä, 1900
  • Isäntä ja koirat, 1902
  • Nuoria lauluja vanhasta säästöstä, 1902
  • Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902, 1903
  • Nuoren miehen kädestä. Kokoelma mielialoja, 1904
  • Sieluja kevätyössä, 1905
  • Isänmaallisia runoelmia, 1906
  • Auskultantin päiväkirja, 1907
  • Nirvana. Lemmentarina, 1907
  • Sieluja kevät-yössä: vilahdus Moskovasta, 1907
  • Pyhä viha, 1908
  • Vapaauskoisen psalttari, 1908
  • Kärsimys: sukupuolinen sielukuvaus nuorten elämästä, 1908
  • Pikku Syntejä, 1909
  • Punainen viiva, 1909
  • Pyhä viha: romaani, 1909
  • Kapinoitsija, 1910
  • Pyhä rakkaus tai pienen lapsen elämä ja kuolema, 1910
  • Orjantappuroita, 1911
  • Nälkämaan laulu, 1911
  • Metsäherran herjaaja, 1912
  • Vapaauskoisen psalttari, 1912
  • Poro-kirja, 1913
  • Talviretkiä Pohjolassa, 1915
  • Turjanlinnan satukirja: Omille ja muille Suomen lapsille tehnyt opiksi ja huviksi, 1915
  • Vienan virroilta, Karjalan kankahilta: matkakuvauksia, 1915
  • Kiertävä kirjailija: pikakuvia turneematkalta, 1916
  • Kotoisten rantojen ikuinen kohina, 1916
  • Avioliitto: tarina tuhansien joukosta, 1917
  • Vienan kansan kohtalo: heimoromaani, 1917
  • Hakkaa päälle! Sotarunoja valkoiselle armeijalle, 1918
  • Suomi suureksi, Viena vapaaksi: sotakesän näkemyksiä, 1918
  • Vielä niitä honkia humisee. Kokoelma muistelmia, mietelmiä, kokkajuttuja korvesta, 1918
  • Vienan puolesta – kauko-karjalaisten ikivanhan moraalin pelastamiseksi. – Kenttäpuheita, 1919
  • Kolme hyvää juttua, 1920
  • Vienan neitsyt: korkeaveisu Karjalalle, sotasatu Suomelle, 1920
  • Vanha pappila, 1922
  • Valitut teokset I-IV, 1923
  • Iloista kyytiä Rajakomendantin autossa. Kesäinen tarina, 1924
  • Ryysyrannan Jooseppi. Köyhälistötarina Suomesta, 1924
  • K.H.P.V. Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta, 1925
  • Suloisessa Suomessamme: pientä seikkailua Sirkka-Liisan kanssa rajaseudulla, 1925
  • Caxi Maallista Arckiwirttä quin teki I. Kianto 3 p. Huhtikuuta v. 1926, 1926
  • Hallan jääkärit: korpisatunäytelmä. Korpisatunäytelmä ajalta ennen ja jälkeen vapaussodan, 1927
  • Kuhmon kulmilta: matkavälineinä postiauto-takatuuppari ja suutarin hevoset. Turistin tunnelmia raukoilta rajaseuduilta, 1927
  • Elämän ja kuoleman kentältä: sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta, 1928
  • Papin poika: kirja elämästä, 1928
  • Kertomuksia ja kuvauksia. Kouluja varten julkaissut V. Tarkiainen, 1930
  • Nuori runoilijamaisteri: papin poika muistelee menneitä, 1931
  • “Ajan sana”, 1932
  • Patruunan tytär: romaani Ämmän ja Kurimon rautaruukien ajoilta, 1933
  • Vanha postineiti: korpiromaani, 1935
  • Vienan Karjala – Kalevalan kehto: erämaankävijän elämyksiä, 1935
  • Korpikirjailijan kirot: elämyksiä, 1938
  • Moskovan maisteri: nuoren kielenopiskelijan elämyksiä tsaarivallan aikuisessa Moskovassa v. 1901–1903, 1946
  • Poika maailman kylillä: muistelmia matkalta Puolaan ja Tšekkoslovakiaan, 1946
  • Omat koirat purivat: pidätetyn päiväkirja vuodelta 1940, 1948
  • Valitut teokset, 1954
  • Iki-Kianto muistelee, 1954
  • Mies on luotu liikkuvaksi: Iki-Kianto muistelee matkojaan, 1957
  • Ilmari Kiannon kauneimmat runot. Valikoima, toimittanut Uolevi Kianto, 1964

Yksi kommentti “Ilmari Kianto”

  1. krise kommentoi:

    mitkä näistä teoksista on kuuluisimmat?

Jätä kommentti.