Ihmisen osa, Kari Hotakainen

Ihan sama mitä linnut laulaa

Tuo kummallinen, lyhyt lause jäi kaikumaan mieleeni, kun kirja loppui, se jotenkin kiteyttää olennaisen. Lyhyeen lauseeseen sisältyy pakahduttavan paljon. Hotakainen on kirjoittanut toistaiseksi parhaan kirjansa.Salme-muorin 7000 euron diili muistuttaa Mefistosta – mistäpä Salme saattoi tietää ettei kirjailija ollutkin valepukuinen paholainen, tarinan mukana meni sielukin, eikä paluuta, perumisen mahdollisuutta ollut.

Kirjan henkilögalleria kattaa koko kirjon ihmistyyppejä, Salmen ja hänen jälkikasvunsa kautta elämä kaikkineen avautuu monimuotoisena ja rikkaana, niin ilossa kuin surussakin.

Maailman muuttuminen, arvojen muutos niin työn kuin perheenkin suhteen on kova paikka vanhanajan ihmiselle, mikään ei ole miltä näyttää.  Valheet ja tarinat kietoutuvat läpi pääsettömäksi seitiksi. Elämässä on kyse siitä, millaisen mielikuvan siitä pystyy luomaan, oma mielenmaisema ei aina vastaa tuota mielikuvaa.

Salme kertoo elämänsä kuin viimeistä päivää, jotta jotain jäisi jälkipolville. Mitään takeita ei kuitenkaan ole siitä, miten kirjailijan tuotos tarinaa kohtelee.

Niinkuin hyvä kirja aina, tämäkin itkettää ja naurattaa yhtä aikaa, ihmisten kohtaloista, pärjäämisestä on huolissaan.

“Raha meni hyvään tarkoitukseen. Toivottavasti myös se mitä kirjailijalle kerroin.”

Jätä kommentti.