Hannu Raittila

Hannu Raittila on suomalainen kirjailija, radionovellisti ja käsikirjoittaja. Hänen tunnetuin teoksensa on Finlandia-palkittu Canal Grande (2001).

Raittila on syntynyt Helsingissä 23.11.1956. Hän eli lapsuutensa Katajanokan sataman kupeessa. Raittila oli vielä nuorena ahkera seurakuntalainen ja innostui aikuisuuden kynnyksellä taistolaisuudesta. Hän toimi puolueessa nuoruudessaan aktiivisesti.

1970-luvulla tie vei Helsingin yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä: poliittinen historia, sosiologia, valtio-oppi ja käytännöllinen filosofia valmistivat Hannu Raittilan toimittajan ja sittemmin kirjailijan työhön.

Koulusta valmistuttuaan Raittila toimi oikolukijana Suomenmaa-sanomalehdessä, Aamulehden televisiokriitikkona ja useiden suurten sanomalehtien kolumnistina. Raittila kirjoittaa edelleen esimerkiksi Helsingin Sanomiin aika-ajoin.

Yksityiselämä oli muutama vuosi sitten tapetilla

Hannu Raittila sai maistaa julkisuuden kiroja vuonna 2008, kun hän meni kihloihin kirjailija Leena Landerin kanssa. Ennen tätä suhdetta Raittila asui toisen suositun suomalaiskirjailijan, Mari Mörön kanssa. Media uutisoi parisuhteesta näyttävästi, mutta kohu laantui nopeasti.

Mediassa pyöri myös jonkin aikaa Raittilan Finlandia-kiitospuhe. Siinä Raittila kritisoi suomen kirjallisuudentutkijoiden ammattitaitoa. Hän sanoi puheessaan, että kirjailijoiden ammattitaito on korkeampi kuin tutkijoiden. Tämä sai aikaan etenkin väittelyä lehtien mielipidepalstoilla.

Tuotanto

Raittilan ensimmäinen teos, novellikokoelma Pakosarja, ilmestyi vuonna 1993. Sitä luettiin jo jonkin verran, mutta todellinen läpimurto tuli ensimmäisen romaanin myötä.

Ei minulta mitään puutu (1998) on lestadiolaisten suviseuroihin sijoittuva teos. Romaania on pidetty allegoriana maailmasta ja kulttuureista, jotka kiikkuvat koko ajan katastrofin partaalla.

Hannu Raittila kirjoittaa persoonallisesti. Hän käyttää paljon teknistä kieltä ja teoksista löytyy tarkkoja kuvauksia äänentoistosta telttojen pystyttämiseen. Silti tekstiä jaksaa lukea. Vauhti ei lakkaa näkökulmanvaihdosten ansiosta. Raittila vaihtaa näkökulmaa jopa sivun välein.

Kaikki hahmot Raittilan teoksissa aukeavat ”sisältä päin”, lukemalla heidän näkökulmastaan kerrottua tarinaa ja tarkkaillen heidän toimintaansa. Kaikkitietävä kertoja ei siis kerro lukijalle, minkälaisia hahmot ovat, vaan heihin täytyy itse tutustua.

Raittilan seuraava teos, Finlandia-voittaja Canal Grande (2001) on edeltäjänsä rinnakkaisromaani. Kun Ei minulta mitään puutu -kirjassa yritetään pelastaa veteen vajoava teltta, Canal Grandessa veteen on uppoamassa kylä Italiassa.

Canal Grande sai Finlandia-palkinnon, sillä kriitikot ihailivat tapaa, jolla teos osoittaa allegorian kautta, kuinka kuolemaisillaan tai hukkumaisillaan olevaa kulttuuria ei voi pelastaa. Teos kertoo Suomesta yhdentyneen Euroopan reunalla. Teoksen ironisuus ja toisaalta älykkyys tekivät kriitikoihin ja lukijoihin vaikutuksen. Teoksessa viitataan myös taitavasti ja silti tunnistettavasti moneen suuntaan Suomen kirjallisuuden kentällä.

Hannu Raittilan tuotannosta kannattaa mainita myös radiokuunnelmat. Hänen kuunnelmansa Matokuningas palkittiin parhaana lasten- ja nuorten kuunnelmana vuonna 1990. Raittila on tehnyt Radioteatterille töitä vuodet 1993 ja 1994 kuukausipalkalla.

Viime vuoden maaliskuussa kirjailija purki Ajatus Kirjat Oy:n kanssa tehdyn sopimuksen Mannerheim-elokuvan käsikirjoitukseen perustuvasta romaanista. Parin kuukauden kuluttua hän ilmoitti julkaisevansa romaanin Mannerheimista. Teoksen Marsalkka kustansi Kustannusosakeyhtiö Siltala.

Novellit, romaanit, esseet

  • Pakosarja, novellikokoelma, 1993
  • Ilmalaiva Finlandia, novellikokoelma, 1994
  • Pohjoinen puhuu, novellikokoelma, 1997
  • Ei minulta mitään puutu, romaani, 1998
  • Miesvahvuus, novellikokoelma, 1999
  • Linja. Kaksikymmentä ensimmäistä, novellikokoelma, 2000
  • Canal Grande, romaani, (WSOY, 2001)
  • Rahat vai kolmipyörä ja muita kirjoituksia, esseekokoelma, 2002
  • Atlantis, romaani, 2003
  • Liikkumaton liikuttaja, esseekokoelma, 2004
  • Pamisoksen purkaus, romaani, 2005, in deutscher Sprache: Die Klärung, übersetzt von Stefan Moster, Luchterhand Literaturverlag, München 2009
  • Kirjailijaelämää, (WSOY, 2006)
  • Mitä voi sanoa? Keskustelukirjeitä kuolemasta, esseekokoelma, 2007 (yhdessä Juhani Syrjän kanssa)
  • Ulkona, (Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2008)
  • Marsalkka, romaani, (Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2010)

Kuunnelmat

  • Matokuningas, 1990
  • Massaulosvetäjä, 1990
  • Totuuden henki, 1990
  • Avautumisvaihe, 1990
  • Saari, 1992
  • Kantolan perhe, 1991–

Näytelmät

  • Leningradin yö, 1991
  • Presidentinvaunu, 1990

Elokuvakäsikirjoitus

  • Matokuningas, 1992

Jätä kommentti.