Erno Paasilinna

Erno Paasilinna (1935–2000) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja kuuluisa yhteiskunnallinen puhuja. Paasilinna oli koko julkisen uransa ajan tunnettu toisenlaisesta ajattelutavastaan ja vahvasta yhteiskuntakritiikistään.

Erno Paasilinna kuului tunnettuun kirjailijaperheeseen. Hänen veljiään olivat muun muassa Arto, Reino ja Mauri Paasilinna. Veljesten vanhemmat olivat poliisi-isä Väinö ja äiti Hilda Maria. Perhe asui Patesamon Salmijärvellä talvisotaan saakka. Tuolloin nelivuotias Erno lähti perheineen evakkoon Norjaan.

Sotien jälkeen perhe asui Pohjois-Iissä ja Tervolassa. Sodan jälkeen perhe koki kaksi suurta menetystä: sekä isä että seitsemän kuukauden ikäinen Riitta-sisko kuolivat kaksi vuotta sodan jälkeen. Erno oli jo päässyt kansakoulusta ja teki metsätöitä.

Erno Paasilinna oli elämänsä aikana kahdesti naimisissa ja sai kaksi lasta. Paasilinna kuoli vuonna 2000 aggressiiviseen keuhkosyöpään.

Kirjailijan ura

Kirjailijuus alkoi Erno Paasilinnan kohdalla kirjoituskilpailuista. 23-vuotiaana hän pääsi opiskelemaan Lapin kansankorkeakouluun. Tie vei heti kouluvuoden jälkeen Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtajaksi ja Kaltion päätoimittajaksi Ouluun.

Kaltiossa Paasilinna ajautui riitoihin Atte Kalajoen ja kustannusyhtiön jäsenten kanssa. Paasilinna vastusti nuoremman toimituskunnan kanssa lehden konservatiivista linjaa. Vastustus ei kuitenkaan auttanut, ja Paasilinna erosi lehdestä perustaakseen radikaalimman Pohjoinen-lehden, jonka päätoimittajana hän toimi vuodet 1964–1966. Paasilinna avusti myös Oulun ylioppilaslehteä.

Ensimmäisen teoksensa Erno Paasilinna julkaisi toimiessaan kustannusyhtiö Kariston kirjallisena johtajana. Esikoisteos Kylmät hypyt ilmestyi vuonna 1967. Toisen teoksen Alamaisten kyyneleet jälkeen vuonna 1970 Paasilinna jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi.

Paasilinna on julkaissut monenlaisia tekstejä. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin lyhyistä ja selkeistä esseistään sekä aforismikokoelmistaan. Erno Paasilinna palkittiin uransa aikana useilla palkinnoilla, suurimpana ehkäpä vuoden 1984 Finlandia-palkinto esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma.

Riidoissa kaikkien kanssa

Erno Paasilinna tunnetaan edelleen etenkin riidastaan Helsingin Arvopaperipörssin johtajan Raimo Ilaskiven kanssa. Kiista koski ympäristön suojelua ja väittelyä käytiin kirjallisuusaiheisen Parnasso-lehden sivuilla kaksi vuotta. Keskusteluun osallistuivat tuolloin monet muutkin mielipidevaikuttajat.

Erno Paasilinna kirjoitti paljon satiireja ja esseitä. Molemmat ovat otollisia tyylilajeja yhteiskunnan kritisointiin. 1970-luvulla Paasilinna esiintyi myös monissa television keskusteluohjelmissa. Hän herätti kärkkäillä mielipiteillään paheksuntaa ja sai jopa tappouhkauksia ohjelmien esittämisen jälkeen.

Antti Tuuri julkaisi vuonna 2009 teoksen Erno Paasilinnasta.  Kirjailijat olivat Paasilinnan eläessä ystäviä. Teos välittää Paasilinnasta hieman yksinäisen ja uhmakkaan kuvan. Kirja näyttää myös, että kärkkäydestään huolimatta Erno Paasilinna oli kuitenkin aina vähäosaisten puolella.

Tuotanto

  • Kylmät hypyt (1967)
  • Alamaisen kyyneleet (1970)
  • Mainio vallankumous (1972)
  • Synnyinmaan muistot (1973)
  • Timo K. Mukka (1974)
  • Lukemista kaikille (1975)
  • Valitut satiirit (1976)
  • Musta aukko (1977)
  • Siperialainen estetiikka (1978)
  • Kaukana maailmasta (1980)
  • Maailman kourissa (1983)
  • Yksinäisyys ja uhma: Esseitä kirjallisuudesta. Otava, 1984.
  • Kansan palvelijoita: Kootut kirjoitukset 1964–1984. Otava, 1986.
  • Majuri Holterin uroteko: Kirjoituksia Suomesta ja maailmasta. Otava, 1987.
  • Kauppamiehet isänmaan asialla: Kirjoituksia. Otava, 1991.
  • Tähänastisen elämäni kirjaimet: Elämäkerrallisia ja kirjallisia muistelmia. Otava, 1996. Riita maailman kanssa: Kirjoituksia neljältä vuosikymmeneltä. Otava, 1997.
  • Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus. Otava, 1998.
  • Hyökkäyksiä ja puolustuksia: Kirjanpitoa suuren ajan mukana. Helsingissä: Otava, 2000.

Aforismit

  • Maailman sanoja ja tekoja (1986)
  • Lausui alustaja, joka korosti: Kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967–1987. Otava, 1989.
  • Ruumisarkun nauloja: Lauseita. Otava, 1999.

Muu proosa

  • Kadonnut armeija: Kertomus Mustasta Majurista ja hänen joukoistaan erään sodan viime vaiheissa. Otava, 1977.
  • Alamaisten elämää: Kootut satiirit 1967–1981. Otava, 1985.
  • Nuoruusaikoja: Kertomuksia. Otava, 1992.
  • Tosikertomuksia: Satiireja. Otava, 1993.

Matkakirjat

  • Kotiseudulla ja vierailla mailla: Matkakirja. Otava, 1988.
  • Isoa Inaria kiertämässä (yhdessä Antti Tuurin kanssa 1999)
  • Matkakuvia menneiltä ajoilta: Matkakirja. Otava, 2000.

Toimittajana teoksissa

  • Tunturit puhuvat (1963)
  • Pidot Aulangolla (1963)
  • Sanan vapaus (1964)
  • Laaja Lapinmaa (1965)
  • Kaukainen Pohjola (1968)
  • Pidot Suomessa (1972)
  • Lapin rajoilta (1973)
  • Lapin runot (1979)
  • Tuntureilta ja metsistä (1985)
  • Matkoja vanhassa Suomessa (1990)
  • Siintävät kaukaiset metsät (1993)
  • Petsamon kuvia (1997)
  • Erämiehiä ja erämaitten vaeltajia (2000)
  • Kamppailuja karhun kanssa 1800-luvulta nykypäiviin (2001)

Jätä kommentti.