Edith Södergran

Nuorena kuollut Edith Södergran (1892–1923) on yksi Suomen kirjallisuushistorian kiinnostavimpia runoilijoita. Sekä hänen persoonansa että runoutensa olivat aikaansa edellä. Elämää varjostanut kuolemansairaus toi lisädramatiikkaa nuoren naisen elämään.

Edith Södergran on myös yksi kansanvälisesti tunnetuimmista runoilijoistamme. Södergranin runoja on käännetty ainakin kuudelletoista kielelle. Hän on suomenruotsalaisen modernismin tärkeimpiä edustajia yhdessä ystävänsä Elmer Diktoniuksen kanssa.

Sairauden varjostama teini-ikä

Edith Södergranin vanhemmat olivat varakkaita suomenruotsalaisia. Isä, Matts Södergran oli kotoisin Närpiöstä ja äiti Helena Perniöstä. Molemmat olivat älykkäitä ja maailmaa nähneitä. Pari meni naimisiin vasta kypsällä iällä, Mattsin ollessa 43- ja Helenan ollessa 29-vuotias.

Perheellä ei ollut rahasta puutetta ja kotona käytiin paljon älyllisiä keskusteluja. Ainoa tytär Edith kävi talvisin koulua Saksassa ja äiti matkusti hänen mukanaan.

Kesät koko perhe asui Karjalassa Raivolassa, jossa oli ihmisiä Suomesta, Ruotsista, Venäjältä ja Saksasta. Monikulttuurisuus ja eurooppalaisuus vaikuttivat nuoreen Edith Södergraniin.

Matts-isä kuoli sairastamaansa keuhkotautiin Edithin ollessa 15-vuotias. Södergran sairastui itse samaan tautiin vain vuotta myöhemmin. Nuori nainen joutui aloittamaan parantolaelämän. Vuodet kuluivat Suomen ja Sveitsin parantoloissa. 22-vuotiaana, neljän Sveitsin-vuoden jälkeen Södergran kieltäytyi menemästä enää parantolaan. Hän halusi elää täydesti ja omistautua kutsumukselleen kirjoittaa runoja.

Erikoinen persoona

Sveitsissä Södergran oli tavannut runsaasti Euroopan eliittiä ja opiskellut filosofiaa. Hänen suosikikseen nousivat ensin Schopenhauer ja myöhemmin Nietzsche.

Edith Södergrania pidettiin erikoisena ihmisenä. Hän ei juuri saanut aikanaan arvostusta, vaan runot tulkittiin vaikeatajuisina ja Södergranin itsevarmuutta pidettiin ylimielisyytenä. Lähestyvä kuolema vaikutti runoilijaan ja tämä oli viimeiset vuotensa heikko ja yskivä, mutta kiihkeä puhumaan filosofiasta ja runoudesta.

Södergran eli aikalailla irrallaan oikeasta maailmasta, kun kulki parantoloissa ja keskittyi pohdiskeluun äitinsä hoidossa. Hänen runoissaan on ajoittain hurmosmainen tunnelma runoilijuudesta, elämästä ja kuolemasta. Eurooppalainen modernismi ja symbolismi sekä venäläinen avant garde tulivat suomalaiseen kirjallisuuteen pitkälti Södergranin ansiosta.

Tuotanto

Södergranin vapaamittainen runous oli ennenkuulumatonta Suomessa, ja jotkut pitivät Södergrania jopa huonona runoilija, koska tämä ei ”osannut” kirjoittaa loppusoinnullista runoutta. Runous oli muutenkin tyyliltään vaihtelevaa, eikä siinä ollut sääntöjä.

Runot sukeltavat syvälle puhujan maailmaan. Södergran puhuikin paljon luovasta yksilöstä. Mielikuviin pohjaava runous on ilmaisuvoimallista ja kiihkeää.

Södergranin runot kertovat myös uudesta naisesta, ajan uudesta naiskuvasta. Nainen alettiin 1900-luvun alussa pikkuhiljaa ymmärtää vapaana yksilönä, joka ei enää ollut miehen omaisuutta. Naiskuva Södergranin runoissa ei ole perinteinen, vaan naisella on useita rooleja, joita hän voi vaihtaa. Nainen on vahva ja itsenäinen, muuntuva yksilö. Myös naisen seksuaalisuus esitetään suurena, sisältä kumpuavana voimana. Seksuaalisuus esitettiin tuolloin ensi kertaa yksilöllisenä piirteenä.

Edith Södergranilla oli syvä ystävyyssuhde Hagar Olsson-nimisen naisen kanssa. Södergran korosti koko uransa ajan naisten välistä ystävyyttä ja sielunsiskon löytymisen tärkeyttä.

Sielunsisko Olsson kirjoitti kaksi vuotta Södergranin kuoleman jälkeen ilmestyneeseen postuumiin kokoelmaan innostuneen esipuheen. Landet som icke är (1925) nosti Södergranin ensi kertaa hyväksyttyjen ja jopa ihailtujen runoilijoiden joukkoon.

Sittemmin etenkin ensimmäinen kokoelma Dikter (1916) on herättänyt ihastusta ympäri maailman. Nuoren naisen kirjoittama vahva ja tunteikas kokoelma on yksi Suomen kirjallisuushistorian luetuimpia ja tutkituimpia teoksia.

Teokset:

  • Dikter (1916) (suom. Runoja, 1942)
  • Septemberlyran (1918) (suom. Syyskuun lyyra)
  • Brokiga iaktagelser (1919)
  • Rosenaltaret(1919) (suom. Ruusualttari)
  • Framtidens skugga (1920) (suom. Tulevaisuuden varjo)
  • Tankar om naturen (1920)
  • Landet som icke är (1925, postuumi, toim. Elmer Diktonius) (suom. Maa jota ei ole)
  • Södergran, Edith, Edith Södergranin kirjeet / Hagar Olsson ; suom. Pentti Saaritsa [Hki] : Otava, 1990

Yksi kommentti “Edith Södergran”

  1. Terve kommentoi:

    Juu, Edith ei käynyt koulua saksassa vaan sakalaisessa koulussa pietarissa. Tieto väärin tuossa edith södergranin tekstissä.

Jätä kommentti.