Anja Snellman: Ivana B.

Vanha liitto iskee takaisin ja lujaa.

Anja Snellmanin uusin pienois- avain- tai pamflettiromaani täyttää harvasti 166 sivua. Rakenne on vanha kunnon kirjeromaani. Kirjoittaja, keski-ikäinen naiskirjailija raportoi lyhytterapeutilleen tuntemuksiaan. Ei vastauksia, ei terapeutin kommentteja, vain minäkertojan viestejä. Missään ei toki väitetä Anjan itsensä kuvaavan itseään, vaikka moni yksityiskohta niin ehkä kertoo taustoja tuntevalle lukijalle.

Minäkertojan riesa ja stressin aihe on häntä mediassa vainoava julkisuustyrkky, melkein-kirjailija Ivana B. Tämä kommentoi kertojan teoksia, pukeutumista, meikkiä, ajastajäämistä, kampausta tai sen puutetta sekä täydellistä markkinoinnin osaamattomuutta.

Ivana B on päättänyt olevansa menestyskirjailija ja julkkis. Hän hallitsee mielestään kirjallisuuden tärkeimmät 3 M-asiaa: Media, Mielikuvat ja Markkinointi.

Nämä hän osaakin, ja konstit tuntuvat tutuilta kustannusalan kiemuroita tuntevalle. Yhtään kirjaa Ivana B ei tietenkään ole julkaissut, mutta kolumnistinhommaa pukkaa ja teeveekeikkaa riittää.

Kirjan juoneksihan tämä ei riittäisi. Siksi minäkertoja vaihtaakin välillä hän-moodiin kertoessaan nuoruudestaan. Puhdasotsasesta taiteesta, kaupallisuuden kirouksesta ja julkisuuden kokemisesta negatiivisena. Mukana tietenkin luokkakantaiset opiskelutoverit, jotka tiesivät kaiken paremmin. Tarkkasilmäinen lukija voi aistia satiirin säilän suihkivan siihenkin suuntaan.

Hieman itsesäälistä ruikutustakin vilahtaa mukana, kun minäkertoja (joka siis ei ole Anja S) toteaa olevansa muinaisjäänne, sivistyskirjailija joka hallitsee muinaiskreikan ja latinan. Toisin kuin hädin tuskin lukutaitoiset nykymukakirjailijat. Hieman lukijan hermoja koitellaan, kun tekstin sekaan heitetään kreikkaa alkuperäisillä kirjasimilla. Uskoisimme vähemmälläkin minäkertojan opiskelleen laajasti.

Loppuratkaisu on hurja ja kurja.

Siltalan graafikko on tehnyt näppärän taittoratkaisun. Kansi kuin hopeaa, vai onko se peili joka heijastaa tosiolevaista tai josta lukija voi katsoa arvostuksiaan. Pikkusen kyllä häikäisi noin sängyssä lampun alla lukiessa. Taittoidea kaivannee kehittelyä.

Rohkenen suositella.

Jätä kommentti.